perjantai 10. huhtikuuta 2009

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa

Liian aikasin naureskeli emäntä. Nytpä osasin olla varuillani ja sylkeä varmemmaksi vakuudeksi sekä namut että lääkkeet pois suusta. Lenni oli vähän tyhmä, kun se ei vieläkään tajunnut mitään. Ei saanut edes monta namua, kun söi ne lääkkeet niin helposti...

No, sitten se emäntä kyllä tuli sen kamalan lääkeruiskun kanssa, jolla se tunki sitä öljyäkin mun kurkkuun aina, ja kai sitä oli sitten pakko jo lopulta nielläkin. YÖK! Mitähän muuta kamalaa se emäntä vielä suunnitteleekaan...

Ei kommentteja: